Päivi Helander
“Tavaroilla on myös lupa olla missä sattuu.”
Graafinen muotoilija, muotoilun tutkija ja luennoitsija Päivi Helander on Habitaren luova neuvonantaja. Hän on työskennellyt useiden kotimaisten brändien, kuten Cover Storyn, Fasetin ja Cozy Publishingin kanssa. Hän on tekijä ja innostuja, ei unelmoija. Helander heittäytyy ja kiinnostuu monista asioista ja löytää itsensä tämän tästä unelmaprojektin parista. Viimeisimpänä hän on suunnitellut Habitaren 2025 Koskettaa / Touch-teeman, joka pureutuu materiaalien tuntemiseen ja lohdullisen inhimillisiin objekteihin. Hän on innoissaan myös Espoon modernin taiteen Emma-museon Karin Hellman -näyttelystä (9.4.2025–1.2.2026), johon hän on tehnyt näyttelygrafiikan ja julkaisun yhdessä Emman kuraattorien kanssa. Karin Hellman oli taituri väreissä ja materiaalikollaaseissa.
”Pyrin siihen, että sisustus- tai muotitrendit eivät vaikuttaisi suunnitteluuni. Mutta toki kaikki, mitä näemme ja koemme muokkaavat mieltymyksiämme sekä ohjaavat meitä uusiin suuntiin. Siltä ei voi välttyä, mutta sitä on mahdollista hallita.
Itse en etsi inspiraatiota alasta, jolla työskentelen, vaan haen ideoita kaikesta muusta, kuten taiteesta, historiasta ja arkkitehtuurista. Mielestäni olennaista on toimia aina oman tunteen mukaan, senhetkisistä tyylivirtauksista huolimatta. Jos joku asia tuntuu oikealta, ilahduttaa tai innostaa, ei ole väliä, onko se juuri nyt trendikäs. Sisustus on lopulta aina olotila ja tunnelmaa. Trendien jahtaaminen ja toistaminen johtaa kulissinomaisiin tiloihin, joista puuttuu sielu.
Lähitulevaisuuden sisustustrendeissä toivon nousevan pinnalle pienuuden, tunnelmallisen runsauden ja yksilöllisyyden. Tätä voisi kuvata jonkinlainen nostalginen paluu isoäidin olohuoneeseen. Kotiin, joka muotoutuu uuden ja muistojen rinnakkaiselosta, sattumien, tarinoiden ja huolettoman eleganssin punoutuessa toisiinsa.
Tavaroilla on myös lupa olla missä sattuu.
Tervehdin ilolla pohjoismaisen sisustuksen valko–beesin kauden hiipumista. Käsitys siitä, että pohjoismainen sisustus pohjaa valkoiseen ja hallittuun puun käyttöön, ei ole enää vallitseva normi. Itse asiassa historiamme on hyvinkin värikäs ja on ilo seurata, miten erilaiset nyanssit ja valöörit löytävät taas tiensä seiniin, kattoihin ja huonekaluihin.
Mielestäni ihmiset voisivat suhtautua väreihin ja puunsävyihin rennommin – väri ei ikinä ole staattinen tai pysäytettävissä oleva, se elää aina valon, katsojan ja ajan mukaan, suhteessa toisiin tilan elementteihin. Jos sävyjä katsoo armeliaammin, eivät ne enää ole niin vaikealta tuntuvia valintoja.
Valo muuttaa värejä ja pintoja joka päivä, sävyt elävät valon ja varjon mukaan.
Viime vuosien yhä teknistyvä ja etäisempi yhteiskunta sekä epävarma maailmantilanne on ohjannut ihmiset kohti pörröisempiä tekstiilejä, upottavampia mattoja, pehmeämpää puuta ja struktuurisia kankaita. Materiaalien ystävällisyys on lohduttavaa – tämä näkyy sisustuksessa myös inhimillisissä, kömpelöissä ja epäsymmetrisissä muodoissa. Pitkän neutraalin kauden jälkeen sävyt ovat siirtyneet kohti täyteläisempiä – keltaisen monet sävyt on päästetty pitkästä pannastaan. Kontrastiset valinnat, tummien ja heleiden sävyjen liitot luovat tunnelmallisia käpertymisen paikkoja koteihin.”