Rantahiekkaa ja puuterilunta

Haastatteluun saapuu hymyilevä ja energinen Krista, kasvoillaan juuri Aurinkorannikolta tarttunut päivetys. Hän on palannut puolisonsa kanssa Suomen kesän viettoon, mutta seuraavat lennot Espanjaan odottavat jo syyskuussa.

Alun perin Espanjan kodissa oli tarkoitus viettää vain muutama kuukausi vuodesta. Etätyön yleistyminen muuttikin suunnitelmat, ja markkinointialan moniyrittäjänä työskentelevä Krista viettää nykyään Aurinkorannikolla jopa puolet vuodesta. Hän kuvailee päätöstä yhdeksi elämänsä parhaista – ei siksi, että Suomi olisi jäänyt taakse, vaan siksi, että arkeen tuli yksi ulottuvuus lisää. Aurinkorannikon kodista on tullut paikka, joka tarjoaa paitsi lämpöä ja valoa, myös uudenlaisen tavan suhtautua päivittäiseen eloon.

Milloin ensimmäisen kerran ajattelit, että voisit joskus asua Espanjassa?

– Ajatus omasta kodista Espanjassa kypsyi vähitellen. Olimme käyneet Aurinkorannikolla lomalla lähes joka vuosi, ja jossain vaiheessa hotellien varaamisen sijaan alkoi houkutella ajatus omasta paikasta. Aurinkorannikon alue tuntui meille luontevalta valinnalta, koska tänne on helppo tulla suorilla lennoilla ympäri vuoden, alueella riittää elämää kaikkina vuodenaikoina, infrastruktuuri on aluekehitykseen panostetaan ja tarjolla on paljon moderneja asuntoja.

Millaista asuntoa etsitte, ja oliko sopivan löytäminen vaikeaa?

– Korona teki prosessista poikkeuksellisen. Ostimme vuonna 2020 lopulta asunnon käytännössä virtuaaliesittelyiden perusteella ennen kuin pääsimme näkemään sitä paikan päällä. Saimme suosituksen Bon välittäjästä Timo Maunulasta, joka kuunteli tarkasti toiveitamme ja löysi meille täydellisen kodin Higuerón West -asuinalueelta, Fuengirolan ja Benalmádenan väliltä.

Etsimme valoisaa ja modernia asuntoa, joka olisi lähellä lentokenttää, palveluita ja liikuntamahdollisuuksia, eikä arki olisi riippuvainen autosta. Kun lopulta pääsimme Espanjaan kiertämään kohteita, Timo kierrätti meitä katsomassa kymmeniä asuntoja – ja hauskinta oli, että päädyimme juuri siihen ensimmäiseen, jonka Timo oli meille alun perin löytänyt. Tämän asuinalueen lifestyle-konsepti on myös ihana: tämä on väljästi rakennettu, on isot puutarha-alueet, monia allasalueita, kuntosalia ja tenniskentät.

Miltä elämä kahden kodin välillä näyttää?

– Suomi on edelleen kotimaa, mutta Espanjasta on tullut toinen koti. Elämä jakautuu nykyään melko tasaisesti kahden maan välillä, vaikka työt ovatkin Suomessa. Koen sen valtavana etuoikeutena. Saan viettää joulun Suomessa, nauttia Suomen kesästä ja samalla tulla keskellä talvea tänne valoon ja lämpöön. Tuntuu vähän siltä kuin saisi molempien maailmojen parhaat puolet.

Jouduitko luopumaan jostain saadaksesi tällaisen elämäntyylin?

– Vaihdoimme Helsingissä pienempään asuntoon, jotta kahden kodin elämä olisi mahdollista. Aluksi se tuntui suurelta päätökseltä, mutta jälkikäteen en ole katunut hetkeäkään.

Mikä on yllättänyt eniten?

– Ehdottomasti energian määrä. En ole koskaan kokenut itseäni erityisen kaamosherkäksi, mutta vasta täällä ymmärsin, kuinka paljon valo vaikuttaa hyvinvointiini. Nukun paremmin, liikun enemmän, syön terveellisemmin ja olen sosiaalisempi. Virtaa riittää aivan eri tavalla, ja on kiva tuoda se innostus mukana myös Suomeen ja nähdä kuinka se tarttuu myös muihin.

Täällä elämässä on erilainen rytmi. Suomessa arki kulkee helposti suorittajamoodissa, kun taas Espanjassa asioita tehdään enemmän ilon kautta. Lounasta ei syödä kiireessä tietokoneen ääressä, vaan viinilasin kanssa rauhassa yhdessä.

Varmasti jos tänne olisi muuttanut kokonaan, voisi kokea yksinäisyyttä, ikävöidä läheisiä tai törmäisi Espanjan kuuluisaan byrokratiaan, mutta tällä kahden kodin mallilla tuntuu, että saa rusinat pullasta, eli molempien maiden parhaat puolet.

Mitä Espanjassa asuminen on opettanut arvostamaan Suomessa?

– Suomessa asiat vain toimivat. Vasta ulkomailla huomaa, kuinka suuria vahvuuksia luotettavuus ja asioiden sujuvuus oikeasti ovat.

Miltä tavallinen tiistaipäivä näyttää Espanjassa?

– Aamu alkaa yleensä rauhallisella aamiaisella parvekkeella. Sen jälkeen avaan läppärin ja teen töitä. Päivään kuuluu yleensä myös liikuntaa, joko kuntosalilla, tenniskentällä tai juoksulenkillä rannalla tai vuorilla. Lounaan jälkeen työpäivä jatkuu vielä toisen jakson verran. Illalla lähdemme lähes aina ulos kävelemään tai viettämään aikaa rantabulevardille.

“Täällä elämässä on erilainen rytmi. Suomessa arki kulkee helposti suorittajamoodissa, kun taas Espanjassa asioita tehdään enemmän ilon kautta.”

Mitkä ovat omat suosikkipaikkasi Aurinkorannikolla?

– Benalmádena Pueblo on yksi rakkaimmista paikoistani. Se on idyllinen valkoinen kylä, jossa aika tuntuu kulkevan hitaammin. Fuengirolan rantakadun pienet chiringuito-ravintolat ovat suosikkipaikkojamme lounaalle. Kun haluamme jotain erityistä, suuntaamme Marbellaan. Puente Romano, Marbella Club ja Forum Marbella ovat paikkoja, joihin palaamme aina uudelleen. Lisäksi rakastan Marbellan vanhaa kaupunkia ja Puerto Banúsin värikästä tunnelmaa.

Aurinkorannikossa viehättää erityisesti sen monipuolisuus. Täällä voi saman päivän aikana nauttia merestä, vuorista, pienistä kylistä tai kansainvälisestä kaupunkielämästä. Viime vuosina olemme löytäneet myös alueen vuoristot ja kulttuuritarjonnan – esimerkiksi Malagan museot ovat aivan upeita.

Mitä Espanja on opettanut sinulle elämästä?

– Rentoutta, kepeyttä ja elämäniloa. Olen aina ajatellut suomalaisittain tyypillisesti, että ensin työt ja sitten huvit. Espanja on opettanut, että elämästä saa nauttia myös matkan varrella. Kaikkea ei tarvitse ansaita etukäteen.

Jos saisit viedä lukijan yhdeksi täydelliseksi päiväksi mukaasi Aurinkorannikolla, mitä siihen kuuluisi?

– Aamu alkaisi Forum Marbellan kahvilassa tuorepuristetulla mehulla ja pitkällä aamiaisella. Sen jälkeen kävelisimme Puente Romanon vehreillä kujilla, piipahtaisimme rannalla ja jäisimme pitkälle lounaalle meren ääreen. Päivässä ei olisi kiirettä mihinkään.

Kenelle tällainen elämäntapa sopii?

– Useammalle kuin ehkä ajatellaan. Aurinkorannikolla asuu eläkeläisten lisäksi paljon työikäisiä, yrittäjiä ja lapsiperheitä. Etätyö on muuttanut mahdollisuuksia valtavasti. Minusta tärkeintä ei ole elämäntilanne vaan asenne. Jos suhtautuu elämään uteliaasti ja haluaa toteuttaa haaveitaan nyt eikä joskus myöhemmin, tällainen valinta voi sopia hyvin.

Kun katsot omalta parvekkeeltasi ulos, mistä tunnet eniten kiitollisuutta?

– Siitä, että uskalsimme tehdä päätöksen. Moni asia olisi voinut olla syy odottaa parempaa hetkeä, mutta päätimme silti toimia. Joka kerta tänne tullessani ajattelen samaa asiaa: onneksi emme jättäneet tätä pelkäksi haaveeksi.

TEKSTI IINA RAHKO
KUVAT TIIA TAIPALUS, HENKILÖKUVA EVELIINA QUTIERREZ